|
Musiikin kuuntelua jo 35+ vuotta Grundigin monomankasta se alkoi
Olin 13 v. ja ekassa kesätyöpaikassa. Eka liksa oli 350 mk ja se kului lähes pennilleen
Grundigin kelanauhurin hankintaan. Vuosi oli -68, oli kesä ja Woodstock räjäyttäisi tajuntamme
seuraavana vuonna. Muistan kun nauhoitin Doorsin Light my fire'n ja kuunnellessa se kymmenen minuutin soolo olikin
vain yhtäjaksoista bassokuviota. Mankka kun oli mono ja stereoäänitys tarkoitti usein tarkkaan sitä
että instrumenttit soivat vain jommallakummalla kanavalla... Levarina oli se legendaarinen Philipsin
irroitettavilla muovikajareilla varustettu kidekone. Yöllä saattoi kuunnella pelkän rasian
ääntä ettei häiritsisi muuta perhettä.
C-kasetteja ja vinyylejä
Eka oma vinyylilevyni taisi olla Uriah Heep'in Very 'evy, very 'umble...
ei sittenkin se oli Ten Years Afterin Ssssh. Pian valikoima kasvoi kaikenlaisella progella joka oli intohimoni alussa ja
yhä kuuntelen sitä mielelläni. Kun c-kasetti ilmaantui taisin olla aika ensimmäisten joukossa kun ostin
Pioneerin C-2110 tai jotain soittimen. Hirvoxilta. Kare Hirvonen oli luokkatoverini ja sain hiukan alennusta. Pioneer oli
myös viritinvahvistin. Levarina oli aluksi Garrardin maineikas SP25 Mark IV ja parhaimmillaan Thornin malli 165
muistaakseni ja rasiana huikea Pickering 6000 Gold.
Pitkän linjan musiikkiystäväni (kaiken muun muassa), Tapio Suonperä, epäili aluksi kovasti
C-kasettia mutta taisi olla Harman Kardon merkkinen laite, joka hänet vakuutti lopulta. Meillä kummallakin oli
kohtalainen levykokoelma, Tapiolla tosin suurempi, ja kopioimme ahkerasti toistemme levyjä c-kasetille. Kun sitten
CD tuli ja sitkeiden ja kiivaiden kiistelyjen saattelemana valtasi markkinat möin minäkin vinyylini rätinään
ja sihinään kyllästyneenä pois. Ensimmäinen CD-soittimenikin oli Pioneer. Mallia en muista. Nyt minulla on hyllyllä monta sataa c-kasettia ja huutonetistä ostamani parinkympin Denon c-kasettisoitin. Käyn pikkuhiljaa läpi äänityksiä, jotka toimivat yhä kohtalaisen hyvin. Joukosta on löytynyt lukemattomia OOP helmiä. Tallentelen niitä CD levyille...
Eka settini
Ekan varsinaisen laitteistoni hankin kun tätini kuoli ja jätti jälkeensä hiukan rahaa. Laitteisto oli seuraavanlainen:
·CD-soitin: Marantz Cd-60 ·Vahvistin: Marantz PM-64 MKII quarterA ·Kaiuttimet: B&W DM220
Laitteiston parantelua
Tuolla laitteistolla pärjäsin todella pitkään. Vasta vuonna 1997 päätin vaihtaa kaiuttimet modernimpiin. Isot B&W pöntöt olivat laiskanpuoleiset ja värittivät ääntä imeläksi ja korostivat keskiääniä diskantin kustannuksella. Soundstagesta ei juurikaan voinut puhua, niin epätarkat nuo olivat. Tilalle tulivat ProAc Tablette 50 pikkumonitorit. Ero oli huikea! Nyt vasta aloin kuulla musiikin yksityiskohtia.
Seuraava muutos tapahtui kun vaihdoin vahvistimen 5.1 virittimeen: Rotel RSX-965. Taakse tarvittiin kajarit ja sellaisiksi kävivät JPW minimonitorit, subbarin virkaa sai tehdä AudioPron pikkumusta. Halvalla Sonyn DVD pyörittäjällä alkoi leffaharrastus ja noita on kertynyt hyllyyn parisataa. Kun Cambridge Audio toi markkinoille ensimmäisen DVD soittimensa möin Maranzin CD soittimen pois ja samoin kyytiä sai Sony DVD. Koitin pärjätä yhdellä hopeakiekon pyörittäjällä. Pari vuotta olinkin tyytyväinen kokoonpanoon. Mitä nyt CA:n mallia parantelin samassa tahdissa tehtaan kanssa eli lopulta minulla oli se Azur versio.

Rotel yhdessä CA:n Azurin ja ProAc'ien kanssa
Rotel RSX-965
Ariel 6.c ála TS räjäyttää tajunnan
Kuulin Ariel kaiutinta ensi kerran ystäväni Tapion kotona viime vuonna syksyllä. Tapio oli tuollaiset itse rakentanut. Ensimmäinen ajatukseni oli että tuollaiset minäkin haluan! Musikaalisempia kaiuttimia en muista koskaan kuulleeni. Riemukseni Tapio suostui myymään ko kaiuttimet minulle kohtuu hintaan ja ennen joulua nykyisessä kuunteluhuoneessani komeilivat kyseiset kaiuttimet. Toistaiseksi olen kuunnellut messuilla ja myymälöissä kaiuttimia aina sadantuhannen euron pareihin asti mutta vielä en ole keksinyt syytä vaihtaa. Halvemmissa ominaisuudet eivät riitä ja kalleimmissa kuuntelutilani ei riitä. Minun pieneen, matalaan tiiliverhoiltuun tilaani Arielin sopivat kuin hanska käteen.
Ariel on Lynn Olsenin suunnittelema kaiutin, jota sittemmin on netissä kehitellyt laaja joukko harrastajia hiukan Linuxin tapaan. Periaatteena on kahdella erillisellä transmissiolinjalla varustettu kotelo kahdelle 5" elementille ja diskantille. Jos haluat tietää kaiuttimista lisää kurkista vaikkapa tänne:
http://www.nutshellhifi.com/Ariel.html
Kaiutinkotelon piirustukset: http://www.nutshellhifi.com/Ariel-6c.gif
Ariel kaiutin...
...ja sen jakosuodin
Arielien myötä kävi subbari turhaksi. Aikani nautiskeltuani uskaltauduin Tapion kehoituksesta kokeilemaan putkivahvistinta, jollaiselle Arielit erityisesti on suunniteltu ja kun vielä hankin oikean CD soittimen saavutin nykyisaen musiikillisen nirvanani.
Toka settini
- Vahvistin: PrimaLuna Prologue II
- CD soitin: Arcam CD33 FMJ
- DVD soitin: Cambridge Audio Azur 540 D-B
- Kaiuttimet: Ariel Mk 6.c TS
- Välijohto: Cardas crosslink (DVD)
- Välijohto: Homegrown Solid Silver (CD)
- Kaiutinjohdot: Chord silver carnival
Tällä setillä uskon pärjääväni taas pitkään. Mikään osa ei erityisesti kaipaa kohennusta, ainakaan jos en tiedä paremmasta. Ellei sitten nuo kaiutinkaapelit...
PrimaLuna Prologue II
Arcam CD33
Musiikkimakuni
Alun proge innostus on jatkunut läpi elämän ja vinyylit on vaihtuneet CD versioiksi. Hyllyssä on runsaasti Genesistä, Uriah Heepiä, Pink Floydia, Yesia, Strawbsia, Camelia, Colosseumia, King Krimsonia, Magna Cartaa, Ayreonia, Peter Gabrielia, Mahavishnu Orchestraa, Beggars Operaa, Gentle Giantia, Queenia, Moody Bluesia...
C-kasetti aikakaudella kiinnostuin jazzista be bopista aina free jazziin ja erilaisiin fuusiokuvioihin. CD soittimen myötä siirryin klassiseen musiikkiin ja Beethoven on yhä suurin musiikillinen idolini vaikka repertuaarin kasvaessa muidenkin arvostus on noussut kovasti. Pidän orkesterimusiikista ja kamarimusiikista barokista romantiikkaan ja klassismiin. Uudempaa musiikkia kuunteleen kriittisemmin. En ole mielestäni ahdasmielinen mutta vaadin musiikilta kykyä koskettaa minua. Kaija Saariaho ei siihen ole kyennyt mutta esimerkiksi Peteris Vasks on. Oopperasta olen sitä mieltä että se on suureltaosin väkisin laulamista, kidutusta. Pidän kuoromusiikista ja melodisesta laulustakin mutta resitatiivi, ei kiitos! Myös jazz on tehnyt paluun ja etenkin pieniä intiimejä comboja on nautinto kuunnella nyt kun laitteisto on ajantasalla. CD levyjä on hyllyssä toista tuhatta, niistä noin puolet klassista ja jazzia hiukan enempi kuin rokkia.
Suurimmat empiiriset havaintoni laitteiston vaikutuksista
Kaiutin luo tietenkin rajat ja mahdollisuudet kuunteluelämykselle. Samoin kuunteluhuone on erityisen merkittävä. Yhtäällä soi, toisaalla ei. Olen onnellisessa asemassa sillä minun laitteistoni, kaiuttimeni soivat huoneessani hyvin.
Vahvistin: kun kuulin putkivahvistinta ensi kerran kotonani Rotelin rinnalla olin myyty. Jo-Jo Ma osasikin soittaa sellolla minut kyyneliin! Rotel sai kyytiä. Tubes Rules!
CD soitin on se laite, joka muuntaa signaalin digitaalisesta varastosta sähköenergiaksi. On täysin riippuvaista tämän signaalin laadusta ja luonteesta mitä kaiuttimista tulee ulos. Kuinka analyyttistä musiikki on, kuinka hyvä tilavaikutelma saadaan aikaan, kuinka hyvin äänissä on vivahteita, kuinka hyvin ääneen syntyy iskun tai alukkeen lisäksi bodya eli soittimen rungon ja huoneakustiikan luomaa sointia ja luonnetta sekä tekstuuria eli varmaankin transienttien kautta välittyvää soittimelle luonteenomaista äänenpintaa. Tästä eteenpäin ääntä voidaan vain vahvistaa eli voimistaa ja heikentää eli huonontaa laadullisesti. Parhaimmillaan huononnus on 0 eli kaiuttimista tulee ulos juuri mitä pitääkin.
Välijohto Cd soittimen ja vahvistimen välissä voi pilata setin tai sallia sen loistokkuuden. Vahvistamaton signaali on paljon helpompi tärvätä kuin kaiutinjohdossa kulkeva vahvistettu signaali.
Tällaisia ovat siis minun diletantin ajatukset.
Kuunteluhuoneeni
Hifiharrastajat ry
Osallistuin tuossa juuri Hifiharrastajat ry:n perustamiskokoukseen ja tulin valituksi yhdistyksen tilintarkastajaksi.
Vinyyliä mutkan kautta
Viimeisin lisäys laitteistooni on Technics RS-B965 huippu dekki. Technics todella teki aikoinaan huippu audiofiili kasettisoittimia ja tämä lienee niistä kaikkien aikojen paras. Tämä on tarkoitettu CD direct toiminnolla ja dbx kohinanvaimennusjärjestelmällä mastereiden taltioimiseen. Kohinaetäisyys on huikeat 115 db ja taajuusvaste 20Hz-21kHz.
Minulla on kolmisensataa kasettia vanhoja hyviä vinyylilevyjä tallennetttuna C-kasetille. Joukossa runsaasti OOP levyjä.
Kuulokkeet
Olen kuunnellut musiikkia kuulokkeilla jonkin verran lähes kaikkina aikoina. Ensimmäiset luurini olivat ne kuuluisat punaiset paholaiset. Ne olivat todellakin ruman punaiset muoviset umpinaiset hiostavat ja aivan hirvittävät.
Mutta tottakai ensimmäinen luurikuuntelu oli taianomainen kokemus. Musiikki tulvi aivokoppaan uudella tavalla ja kitarasoolot seikkaili ympäri päätä.
Seuraavat kuulokkeeni olivatkin sitten jo aivan toista maata: elektrostattiset omalla vahvistimellaan varustetut kahden kuulokkeen pari. Taisi olla Audio-Technicat. Sama firma teki äänirasioitakin ja mikrofoneja. Uskomaton parannus edelliseen. Kuuntelua oli kuitenkin sen verran vähän että möin nuo pois. Tilalle ostin Beyerdynamicin DT-880 luurit ja nuo on tuossa vieläkin. Aivan toimivat vielä viidentoista vaiko peräti kahdenkymmenen vuoden jälkeen.
Välillä minulla oli pari vuotta Grado SR125 kuulokkeet ja niissä vielä kullitettu jatkojohto. Ne olivat kyllä todella hyvät mutta kuuntelumukavuus ei ollut minulle parhain ja kun olin juuri kasannut nykyisen settini, jossa ei ole kuulokeliitäntää niin nekin saivat lähteä.
Noin vuosi sitten aloin kuunnella iltaisin kuulokkeilla. Hankin yöpöydälle CD soittimeksi Denonin mallin DCD-685. Siitä lähtien olen taas kaivannut kunnon luureja ja viimein ostin sellaiset: Sennheiser HD650. Mukavat, avarat, soundstage kaukana luurien ulkona, tarkat, tasapainoiset... sanovat että paranee Cardaksen piuhalla ja toki erillinen kuulokevahvistin olisi omiaan tuomaan kaikki nyanssit esiin.
Yöpöytäni:

Tokihan se piti hankkia kuulokevahvistin kun sen halvalla sai. Corda valmisti headfi keskustelufoorumin 5 vuotisen taipaleen kunniaksi erikoiserän edukkaita vahvainmia. Minun oli nr. 269:

Kuulokesetin upgreidaus
Niin se nälkä kasvaa syödessä ja pian kävi H5 pieneksi. Aluksi ajattelin vain hankkia kunnon piuhan mutta otin sitten samalla pari vahvistinta koekuunteluun: X-can V3 ja Lehmannaudio Black Cube Linear. Musta kuutío vakuutti heti ensi hetkistä ja niin siinä sitten kävi että se jäi kotiin. Kuulokesettini näyttää nyt tältä:

Parhaillaan odottelen Rega Apollon saapumista korvaamaan tuon heikohkon sourcen.
Kuuntelukaksio Korsossa
Erinäisistä syistä johtuen siirsin varsinaisen kuunteluhuoneeni lokakuussa 2006 Korson Metsolaan kaksioon:
Korso settini
- Vahvistin: Leben CS300X
- CD soitin: Arcam CD33 FMJ
- SACD/DVD soitin: Sony DVP S9000ES
- Kaiuttimet: Ariel Mk 6.c TS
- Välijohto: Cardas crosslink (SACD/DVD)
- Välijohto: Homegrown Solid Silver (CD)
- Kaiutinjohdot: Chord Signature

Suurimmat muutokset toistaiseksi ovat olleet DVD soittimen vaihto Sony SACD soittimeen, piuha uppaukset ja vahvaimen päivitys:

Kakkossetti
Pakilaan piti sitten hommata tilalle toimiva setti. Ei kun hifiharrastajien myyntipalstaa seuraamaan ja sieltä löytyikin pikaiseen tahtiin seuraavanlainen kattaus:

- Vahvistin (tai sekoitin kuten vaimoni sanoo): Audio Analogue Puccini
- DVD/CD soitin: Marantz DV-4610
- Kaiuttimet: Gradient 1.2
- Laitteistoalusta: Järeää hiekkakivilevyä
Täytyy todeta että Pakilan kuunteluhuone on aika peto akustiikaltaan. Tämäkin setti soi siellä aivan mallikkaasti mutta toisaalta ei siinä huonoja komponentteja olekaan. Ossi tosin toivoisi että äänilähde olisi parempi mutta tässä piti sopeutua vaimon toiveeseen saada yksi pyöritin musiikille ja elokuville ja Cambridge Audiossa ei Notting Hill leffan suomitekstit toimineet!
|