Kaikki alkoi 60-luvun puolivälissä Lontoon undergound liikkeessä. Erityisesti kehitykseen vaikutti Syd Barrett kitara kokeiluineen ja hänen psykedelinen yhtyeensä Pink Floyd, joka myöhemmin, ilman Barrettia, kehitti Space Rock tyylisuunnan. Aikakaudelta ei ole merkittäviä levytyksiä. Yhtyeet esiintyivät lähinnä muutamalla klubilla: Middle Earth, Marquee ja UFO. Merkittävä tilaisuus oli "The 14 Hour Technicolor Dream" konsertti Alexandra Placella. Pink Floyd mm. esiintyi tuolloin suurelle yleisölle.

Samaan aikaan tapahtui musiikissa merkittävää kehitystä, joka tuli vaikuttamaan progressiivisen rockin kehitykseen. USAlainen Bob Dylan aloitti folk rockin aikakauden albumillaan Highway 61 Revisited, joka julkaistiin 30.8.1965. Toinen folk artisti, britti Donovan, julkaisi puolestaan USA:ssa syyskuussa 1966 albumin Sunshine Superman jossa oli mm. jousikvartetto ja pitkiä jamiosuuksia. Frank Zappa julkaisi heinäkuussa 1966 ensimmäisen pitkäsoittonsa Freek Out, joka hahmotteli taide rockin tulevaisuutta. The Beatlesin Revolver 5.8.1966 luotasi joukon uusia ilmaisuja ja uskaliaita äänikokeiluja. The Who'n kitaristi Pete Townshend loihti kitarastaan valtaisia soundeja lyömällä ja käyttämällä akustista takaisinkytkentää. My Generation levy vuodelta 1965 oli siihen asti energisin rock levy.

Canterburyssä aloitti toimintansa yhtye nimeltä The Wilde Flowers, jonka basistina toimi yksi progressiivisen rockin lauluntekijä kummajaisista Kevin Ayers. Se julkaisi vain yhden albumin mutta sen merkitys on sitäkin suurempi. Yhtyeen jäsenistä muodostui pian kaksi aikaisen progen merkittävää yhtyettä: Soft Machine ja Caravan, jotka aloittivat osin kiistellyn Canterbury haaran progressiivisessa rockissa.

Tulevina vuosina alkava progressiivisen rockin kausi otti vaikutteita rockista, folkista, klassisesta muisiikista, avantgardesta ja jazzista. Lähtökohdiltaan brittiläinen ilmiö levisi etenkin Euroopassa. USA:ssa puolestaan psykedeelinen musiikki jatkoi kehitystä etenkin länsirannikon hippiyhteisöissä. Yhtyeet kuten Doors, Iron Butterfly ja Jefferson Airplane tekivät musiikkia, jossa boogiella ja jammauksella oli keskeinen rooli. Rolling Stones puolestaan lyhyen psykedeelisen (Flowers 1967) kokeilun jälkeen keskittyi blues pohjaiseen rockiin ja toimi hard rockin uraa uurtavana yhtyeenä.

Psykedelia hiipuu ja progressiivinen rock alkaa hahmottua. Procol Harum julkaisee omaa nimeään kantavan ensilevynsä ilman hittiä A whiter shade of pale. Levy ei menesty. USA julkaisuun lisätään hittikappale ja levy jää historiaan yhtenä suurista teoksista. Varsinkin kappaleen urkusoundi, Hammond kähinä, ja urkujen dynaaminen käyttö viitoittaa progressiivisen musiikin alkua. Kosketinsoittimet tulevat kitaran rinnalle solistiseksi soittimeksi mutta myös luomaan vaihtelevia taustoja.

The Beatles julkaisee ensimmäisen temaattisen rock levyn Sgt Pepper's Lonely Hearts Club Band. Vaikkei tämäkään ole progressiivista rockia on levyn ohjelmallinen luonne uusi aluevaltaus matkalla kohti oikeaa progea. Pink Floydin ensimmäinen pitkäsoitto The Piper at the Gates of Dawn on Syd Barrettin säveltämää psykedeeliä musiikkia. Beatlesin ja Pink Floydin levyjä nauhoitettiin saman studion eri huoneissa samaan aikaan. The Nice julkaisee ensimmäisen levynsä The Thoughts of Emerlist Davjack, joka samoilee avaruudellisen psykedelian ja taiderockin maastoissa etsien suuntaansa. Keith Emersson osoittaa jo kykyjänsä yhtenä progen merkittävimmistä kosketinsoittajista.

Ensimmäinen todellinen progressivinen rock levy näkee päivänvalon 11.11.1967 kun Moody Blues hajoamisensa jälkeen uudella miehityksellä julkaisee Deram merkille uuden stereotekniikan juhlistamiseksi levyn Days of Future Passed, jossa yhtyeen lisäksi soittaa oikea sinfonia orkesteri. Justin Hayward'in vaikutus levyllä on ilmeinen, sen molemmat hittibiisit ovat hänen käsialaansa ja varsinkin Nights In White Satin yltää ikivihreäksi ja sen soundimaailma lupailee tulevia yhtyeen mestariteoksia.

Moody Bluesin (joka vajoaa itämaiseen psykedeliaan levyllään In Search of the Lost Chord) avauksen jälkeen soittavat muutkin progen alkutahteja. Pink Floydin seuraava albumi A Saucerful of Secrets sisältää vain yhden Barrettin kappaleen ja on kokonaisuutena jo melko puhdas Space Rock tyylisuunnan progelevy. Caravanin ensilevy Caravan ja Soft Machinen Volume One aloittavat Canterburyssä ja varsinkin Soft Machine lisää musiikkiinsa jazz vaikutteita.

The Nice julkaisee toisen levynsä: Ars Longa Vita Brevis, nyt triona. Mukana on merkittävä cover versio suuren suomalaisen progesäveltäjän, Jean Sibeliuksen, Kareliasarjan Intermezzosta!

Aikakauden kenties oudoin yhtye Giles, Giles & Fripp julkaisee yhden levyn: The Cheerful Insanity of Giles, Giles & Fripp, jota myydään huikeat 500 kpl. Kukaan tuskin aavistaa raunioista nousee aikanaan King Cromson!

Jethro Tull julkaisee ensilevynsä This Was, joka on kitaristi Mick Abrahams'in vaikutuksesta blues painotteinen. Ian Andersson huluineen ja etenkin lauluineen joutuu pidättelemään.

Wendy Carlosin Switched-on Bach yhdessä The Nicen kokeilujen kanssa käynnistää elektronisen ja klassisen musiikin fuusion.

Procol Harumin toisen levyn keskeinen kappale, 18 minuuttinen In Held 'Twas In I on ensimmäinen eeppinen progressiivinen kappale ja sisältää kaikkia niitä elementtejä, joista tulevat progen suurteokset rakennetaan.

Niin - mikä se on se ensimmäinen progelevy? Onko se Moody Bluesin Days of Future Passed? Vaiko Pink Floydin A Saucerful of Secrets? Vaiko Ars Longa Vita Brevis... Usein sanotaan että se on King Crimsonin In the Court of the Crimson King. Ehkä Crimsonin levy on ensimmäinen puhdaspiirteinen progressiivinen rock levy mutta genre oli kyllä jo alkanut ja esimerkiksi samana vuonna aiemmin ilmestyneet The Who'n Tommy (vaikkei The Who'ta varsinaiseksi progebändiksi luetakaan) ja Jethro Tullin Stand Up ovat vahvasti progea, samoin Moody Bluesin On the Threshold of a Dream.

Progressiivista rockia ei keksinyt kukaan. Se syntyi kollektiivisen pyrkimyksen tuloksena. Pyrkimyksen luoda rockin rytmin ja voiman pohjalta kehittyneempää musiikia. Musiikkia, jossa rockiin yhdistyisivät kansanmusiikin kiehtovat melodiat, klassisen musiikin tapa kehittää musiikkiin syvempiä merkityksiä, tapa kehittää ja yhteensovittaa ristiriitaisiakin teemoja sekä jazzin ilmaisunvapaus. Syntyi rockin korkea veisu, progressiivinen rock eri tyylisuuntineen.